Hyppää sisältöön

Rakenneuudistus

Moniammatillisella vuoropuhelulla kohti parempia palveluita yli kuntarajojen

Työryhmätyöskentely rakenneuudistuksen palveluketjujen ja kokonaisuuksien mallintamisen (PKPK) moniammatillisissa projektiryhmissä on vuoropuhelua, jossa jokainen antaa oman asiantuntijan palasensa yhteiseen palapeliin. Se on lopulta paljon enemmän kuin osiensa summa.

Soten rakenneuudistushankkeeseen kuuluvan PKPKn LAPE-projektiryhmän tarkoituksena on nostaa esiin parhaat käytännöt ja toimintamallit monialaista tukea tarvitsevien lasten ja nuorten perustason palveluista. Kuten PKPKn ikäihmisten akuuttien palveluiden tai mielenterveys- ja päihde -työryhmienkin työskentelyssä, kaikkia osasia palveluketjuissa ei ole tarkoitus kuvata ja mallintaa, vaan ymmärtää mahdollisimman laajalti eri toimijoiden tekemistä ja keskittyä hyvien käytäntöjen kuvaamiseen ja vuoropuheluun. Sen myötä opitaan ja kehitetään uutta. Työryhmissä useamman eri alan asiantuntijan osaaminen ja ymmärrys yhdistyvät, mikä tuottaa uusia ideoita ja yksinkertaistaa monimutkaista. Tavoitteena on poistaa palveluketjuissa ja -kokonaisuuksissa olevia pullonkauloja.

– Tällaisella keskustelevalla, monialaisella ryhmätyöllä mahdollistetaan alueen perustason parhaiden käytäntöjen ja toimintamallien avaaminen, niiden hiominen ja sitä kautta hyväksi todettujen mallien levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä on jatkuvaa kehittämistä yli kuntarajojen, PKPK-hankeosion projektipäällikkö Susanna Laivoranta-Nyman sanoo.

Vuoropuhelussa hyödynnetään muun muassa virtuaalista valkotaulua tarralappuineen. Sen avulla käsiteltäviin asioihin saadaan helposti kaikkien projektiryhmäläisten ajatukset ja ideat ja näin muodostetaan yhteisymmärrystä palveluketjujen nykytilanteesta ja tulevaisuuden tarpeista.

Resurssit käyttöön optimaalisesti,
päällekkäinen tekeminen minimiin

PKPK LAPE -ryhmässä yhtenä asiantuntijana mukana oleva suunnittelija Wiveka Kauppila tuo ryhmään 40 vuoden kokemuksen lasten ja nuorten parissa työskentelystä ja esimiestyöstä. Hän kokee uudenlaisen työskentelytavan antoisaksi, kuten moniammatillisen työskentelyn muutenkin.

– Näin eri näkökantoja tulee pohdittua selvästi laajemmalla fokuksella. Toki näin alussa, kun emme tunne toistemme palveluprosesseja ja sisältöjä, saattaa väärinkäsityksiäkin syntyä.

Asiantuntijapula – vaikkapa psykiatrian puolella – on väistämättä iso haaste. Nyt työryhmässä pohditaankin muun muassa sitä, miten monialaiseen tiimimalliin (lastenneurologian, lastenpsykiatrian ja pediatrian rajapinnassa) saisi yhdistettyä lasten ja nuorten psykiatrisia palveluita.

– Avopediatriamallissa on onnistuneesti kyetty jalkauttamaan erikoissairaanhoitoa perustasolle ja hyödyntämään siellä olevia resursseja. Näin päästään lähestymään asiakasta tapauskohtaisesti, kun voidaan hyödyntää monen eri sektorin palvelutarjontaa ja resursseja, Kauppila miettii.

Niin Laivoranta-Nymanin kuin Wiveka Kauppilan mukaan tässä kehitystyössä tärkeintä on se, että lapset ja nuoret saavat oikea-aikaisesti tarvitsemiaan palveluja, kun olemassa olevat resurssit käytetään optimaalisesti.

– Poistuu paljon päällekkäistä tekemistä, kun saadaan eri ”sektorit” saman pöydän ympärille, järkeistetään työnjakoa ja saadaan osaset tukemaan toisiaan, Kauppila sanoo.

– Pitää oppia arvostamaan ja kuuntelemaan muita työntekijöitä ja asiakasperhettä ja uskaltaa tehdä työtä oman mukavuusalueen ulkopuolella, yhdessä muiden asiantuntijoiden ja asiakkaan kanssa.

Näin päästään pullonkaula kerrallaan kohti jouhevammin virtaavia palveluketjuja.

Teksti: Heidi Pyhälahti

Liittyy hankkeisiin:

Rakenneuudistus
Palveluketjujen ja kokonaisuuksien mallintaminen (PKPK)

Asiasanat: moniammatillisuus , palveluketjut , lape , sote , rakenneuudistus